Kesällä 2008 sai ensi-iltansa upea elokuva Mamma Mia. Olin itse reissussa Kaarinassa nuoremman poikani kanssa, enkä päässyt ensi-iltaan enkä ihan piankaan sitä katsomaan. Jo trailerin aiemmin nähtyäni olin tiennyt, että tämä on minun elokuvani. Ihana Meryll Streep on loistava roolissaan, energinen ja herkkä ja upean teini ja tyttömäinen samalla. Ja Upea Aikuinen Nainen! Juuri niin kuin itsekin toivoisi välillä olevansa, siis sekä hullutteleva tyttömäinen että välittävä äiti.

Mamma Mia on aivan ihana tarina ja nimenomaan elokuvan miehitys on uskomattoman onnistunut. Kun eka kertaa näin elokuvan, toki totesin ettei Pierce Brosnan niin valtavan hyvin laula. Mutta kemiat purevat henkilöiden välillä - erityisesti valtavan söpö oli Colin Harry-roolissaan. Ja ihana Sophie-roolia esittävä Amanda. Rakastuin varmaan kaikkiin roolihahmoihin ja uskomattoman hauskaa oli seurata Donna & Dynamosin esityksiä ja kaikkia kolmea aikuista naista sen "laulajina". Näin paljon saa elokuvissa hyvin harvoin nauraa, suosittelen valtavasti kaikille.

On ihanaa, kun elokuvateatterissakin voi taputtaa ja tässä elokuvassa niin todellakin tehtiin. Jo eka kerta oli upea. Menin katsomaan toisenkin kerran. Ja kolmannella kerralla menin Sing-A long-Mamma miaan eli sai laulaa kappaleita mukana kuin karaokessa. Ja Kinopalatsi lauloi ja taputti ja meillä oli upea yhteistunne ja fiilinki ja viimeisen kappaleen aikana tanssittiinkin. Näin hauskaa ei varmaan ole koskaan ollut elokuvateatterissa. Olen nähnyt leffan jo neljännenkin kerran ja odotan vain seuraavaa mahdollisuutta piipahtaa laulelemassa... "Mamma mia" - Here I go again ;-)

Leena Guldur

Tuhansien järvien maassa saa olla iloinen, sillä meillä riittää vettä järvissä ja vesistöissä sekä juomiseen että uimiseen. Ah, autuutta kun janoonsa saa ja uskaltaa vesijohtovettäkin juoda. Jossain Afrikan maassa tai kehitysmaassa tämä on todellinen ylellisyys. "Vesi vanhin voitehista" - niinhän sitä sanotaan. Vesi on ehkä lempijuomaani.

Lempiharrastus 7-v  poikani kanssa on kyllä uiminen, taas käytiin edellisellä viikolla ja tällä viikolla Mäkelänrinteen uimahallissa. Suosittelen uimahallissa käyntiä vähintään kerran viikossa kaikille myös talviaikaan ja kaamosaikaan, sillä uimahallin valot ja vesi saavat mielen hyväksi. Puhumattakaan lapsen riemusta, jos lapsosten kanssa saa uimahallissa käydä. Viime viikolla otimme mukaamme kaksi pojan kaveriakin ja jaettu ilo oli tässä tapauksessa se suuri ilo - myös aikuiselle. Lapset nauravat noin 40 krt päivässä ja saatiin tällä uimahallireissullakin nauraa moneen otteeseen. Hypittiin hyppyaltaaseen monenmoisia hyppyjäkin ja tämä paikka on ainoa, jossa sallin ja suosittelen myös pommeja eli ns pommihyppy - mahdollisimman paljon pärskeitä hypätessä jalat koukussa altaaseen. Uimahallit ja kaikki uimahallien työntekijät, kiitos teille ja myöskin kunnille, että uimahalleja pidätte ja saamme paikkoja virkistäytyä ja urheilla ja nauttia monen moisilla tavoilla.

Leena Guldur

Kuinka upea onkaan paikka, jossa voi rentoutua ja saada hyvän ja puhtaan olon. Siellä voi olla ja istua tai maata ihan hiljaa, tai voi keskustella vieruskaverin kanssa. Sauna on iän kaiken ollut meille suomalaisille se hyvin tärkeä paikka, joillekin jopa pyhä paikka. Saunassa on synnytetty, varmaan myöskin saatettu elämää alkuun. Saunassa on pesty ihmisten lisäksi usein myös pyykitkin ja keitetty se päivän kuuma vesi myös muihin pesutarkoituksiin koko päivän tarpeiksi. Kaikille ei aina ole tullut kuuma vesi sisään, niin kuin nykypäivän kaupungissa on totuttu.

Helsingin sanomista luin tänä sunnuntaiaamuna 21.9.2008, että Kiasman edustalla, aivan ydinkeskustassa, pääsee löylyttelemään telttasaunassa. Asteita kuulemma 80, löyly pehmeää ja kosteaa. Olin oitis tehnyt päätöksen, tuonne on päästävä.

Ja kun päiväkin oli mitä upein ja aurinkoisin, niin muiden velvotteiden teon jälkeen suuntasin ratikalle ja kohti Kiasmaa uikkarit alla ja pyyhkeitä kassissa. Olin aivan innoissani hypätessäni Postitalon / Lasipalatsin pysäkillä raitiovaunusta. Sinne sitten Kiasman eteen teltalle ja maksun maksettuani sain vaatteita varten henkaarin ja pussin, ja eikun vaatteet pois. Häveliäisyyssyistä jätin kuitenkin uimabikinit päälle ja sitten sinne saunatelttaan. Saunamajuri päästi minut sisään, mutta ovelta aloin jo melkein pyytelemään anteeksi: "Anteeksi, mutta onko täällä naisten ja miesten teltta erikseen?" Sillä saunateltassa näytti olevan lauteilla miehiä, eivätkä silmäni aluksi nähneet naisia ollenkaan. Eikä mitään, yhteissaunahan se oli ja tulihan sinne sitten muitakin naisia. Löytyipä sieltä myös saunavastojakin, joilla itseään pääsi vastomaan.

Upea fiilinki tuli, saunan löylyt olivat todella pehmoiset ja kosteat ja hyvät, juuri parahiset. Kävipä mittari lähellä 85 astettakin, mutta aina jos alkoi tulla liian kuuma, niin ei muuta kuin ulos tuoleille ja penkeille vilvoittelemaan. Aurinkokin paistoi niin ihanasti, että yhtään ei ulkona Kiasman edessä tullut kylmä, vaan nautinto oli istuskella, nauttia aurinkoisesta ilmasta, saunan lämmöstä ja rennosta olosta. Saunateltan vieressä oli pesuteltta, jossa oli saaveissa lämmintä ja kylmää vettä ja ämpäreitä, joten itsensä pääsi siten huuhtelemaan hiestä. Kolmannessa teltassa sitten oli vaatteiden säilytysmahdollisuus, vähän pöytiä ja musiikinsoittoa ja "dj", ja ulkona olikin siten juuri mukava vilvoitella istuskellen ja lähdevettä nauttien.

On meillä upea pääkaupunki, Helsingissä onnistuu saunominen aika monessa paikassa, tämä oli kyllä varmaankin keskeisin saunapaikka, missä koskaan olen saunonut Helsingissä. Kiitos Kiasmalle ja Höyry-klubilaisille. "Tämä on outoa, suomalaista, esittävää ja osallistuvaa taidetta. Kysymys ei ole nudismista eikä seksistä. Saunassa vain ei olla vaatteet päällä.", sanoi Helistö Helsingin sanomissa. Todistin itse tämän lauseen todenperäisyyden, sillä tänään tuli kyllä aika monelle ohikulkijalle hymy huulille ja turistit tulivat katsomaan, että mikä ihme tämä saunateltta oikein on ja mitä porukkaa siellä penkeillä ulkona vilvoitteli. Nähtäväksi jää, monenko kännykästä tai kamerasta löytyy kuvia, joissa itsekin saunomisen välillä vilvoittelee... Mutta saunominen on mitä luonnollisinta meille suomalaiselle.

Voin suoraan sanoa, että jos vain tälläinen saunomismahdollisuus olisi useammin, niin voisin harkita vakiovuoroa. Rakastan saunaa, ja taisinpa muutamaan otteeseen lähettää kiitokseni tuonne ylöskin päin, koska niin hyvän tunteen saunan lauteilla sain. Suosittelen saunomista kaikille ikään, säätyyn, ihonväriin, uskontoon, poliittiseen mielipiteeseen, sukupuoleen katsomatta. Kaikki voivat siitä nauttia.

Ihanaa, että kohta alkaa avantouintikausi, ja pääsee taas Katajanokalla saunomaan Katajanokan jäänsärkijöiden kanssa. Lokakuun puolessa välin se kausi taas alkaa, ja muistaakseni Suomen Ladun avantouintikauden avajaiset ovat 19.10.2008. Hyvin monilla avantouintipaikoilla Helsingissäkin saattaa silloin olla avantouintitapahtumia, joten seuratkaahan ilmoittelua senkin suhteen. Avantouintiseurojahan Helsingissä on jo vaikka kuinka monia, on Munkkiniemen rannassa, Seurasaaressa, Lauttasaaressa, Marjaniemessä, Katajanokalla jne. Kaikilla avantouintipaikoilla ei sitä saunaa kyllä ole, mutta onneksi meillä on myös julkisia saunoja ja runsaasti upeita uimahalleja kuten Töölön uimahalli, Mäkelänrinteen uimahalli, Urheiluhallin uimahalli, Yrjönkadun upea uimahalli, Malmin uimahalli, Itäkeskuksen uimahalli jne joten saunoja löytyy muualtakin kuin taloyhtiöstä tai omakotitaloista tai uusista asunnoista.

Voisinpa sanoa, että "tavataan saunassa" tai että "saunotaan, kun tavataan" ;-) mutta toistaiseksi täytyy ihan randomina testailla näitä Helsingin saunomismahdollisuuksia. Upeata saunominen kyllä on, ihanan tunteen sillä saa. Kiitollisena ja saunapuhtaana,

Leena Guldur

Kuinka ihania ovatkaan asiat, jotka saavat meidät tuntemaan hyviä ja syviä tunteita. Tuntemaan rakkauden tunteita, kaipuun tunteita, jopa itkemään liikutuksesta, tanssimaan ja tuntemaan yhteyttä toisiin, jotka jakavat saman tilanteen. Meitä oli monia viime viikolla Finnair stadionilla, jotka saimme nauttia upeasta REM:n keikasta. Suurinta osaa sateessa keikkaa katsoneista bändin ja solistin kappaleet koskettivat syvästi, ja sen huomasivat myös esiintyjät antaen kiertueensa parhaimman keikan ja soittaen puoli tuntia pidempään kuin olivat alun perin aikoneet.

Iltakahdeksalta keikka alkoi "What's the frequency Kenneth?" - kappaleella, ja bändin solisti totesi heti kohta sen jälkeen eli keikan alkuun, ettei ole kylmemmässä konserttipaikassa esiintynyt. Mutta säästä tulikin se voimia antava asia, Michael Stipe halusi antaa yleisölle entistä enemmän, koska se oli säätä uhmaten tullut bändiä ja keikkaa kuulemaan. Hän sanoikin, että haittaako teitä jos soitamme pidemmän keikan. Ilo näkyi myös esiintymisestä ja bändistä. Peter Buck soitti lavalla sukkasillaan, välttääkseen liukastumasta. Michael Stipe lauloi ja tanssi ja sopi aina välillä bändin kanssa myös harvemmin esitettävien kappaleiden soittamisesta. Ja hän tuli kahden kappaleen ajaksi ihan yleisön vierelle kätellen ja koskettaen ja seisoen niin lähellä yleisöä, kuin se turva-aidan takia yleensä oli mahdollista.

Illan konsertti kesti kaksi ja puoli tuntia bändin esittäessä upeasti toinen toistaan hienompia hittejään ja uusia kappaleitaan ja harvinaisemmin keikoilla kuultuja kappaleita, niin ainakin solistin mukaan kun hän esitteli biisejä. Odotin itse kovasti kappaletta: "Losing My Religion" koska sen sanat aina puhuttelevat, ja kukapa ei silloin tällöin olisi miettinyt uskonsa vahvuutta ja uskon menettämistä, oli sitten kyseessä parisuhdeasiat tai muut uskonasiat. Mutta se romanttisempi "The One I Love" kuultiin myös, samoin "Electrolite" ja "Imitation of life". Illan myötä kuultiin myös "The Great Beyond" ja siis ne harvinaisemmat "South Central Rain" ja "Circus Envy". Itse olin aivan otettu, kun illan lopussa REM soitti yhdessä lämmittelijäbändin kanssa, se oli mahtavaa parin kappaleen ajan. Upea keikka, hieno konsertti, kiitos REM. Vihdoin näin teidät, sillä minulla oli liput vuoden 1995 konserttiin, joka peruuntui yhden soittajan sairastumisen vuoksi. Sen vuoksi peruuntui kaksi konserttia v.1995, mutta nyt 13 vuoden odotukseni palkittiin. Hyvää kannattaa odottaa!

Voin suoraan sanoa, että olen aina ollut iloinen konsertin ja keikan jälkeen siitä, että tulin paikalle. Livemusiikki antaa uskomattoman paljon ja tämä keikka antoi tunteita erityisen paljon. Kiitos myös kaikille kanssakuuntelijoille. Tähän konserttiin tulin sekä töihin että nauttimaan keikasta, sillä työvuoroni päättyi klo 21 ja pääsin sitten yleisöksi nauttimaan keikasta. Keikan jälkeen keskustelin yhden toisen henkilön kanssa, joka oli lähettänyt liput ystävälleen. Ystävä oli laittanut tekstiviestillä lipuista kiitokset ja lisännyt: "On kylmä ja nälkä, mutta kannatti tulla!" Tämä kertoi paljon, jotkut kokemukset eivät latistu nälästä eivätkä kylmyydestä, toivottavasti eivät meidän ihmissuhteemmekaan ensimmäisistä vastoinkäymisistä. Olen itse hääjärjestelijänä aina välillä yltiöromanttinenkin, joten toivon monien pariskuntien jakavan upeita tunteita sekä tällä keikalla että tulevilla. Nauttikaa musiikista ja toisistanne. Ja jos jollakulla ei vielä sitä kumppania ole, niin koskaan ei tiedä missä häneen voi törmätä ;-)

......

Hienoa on myös se, että meillä täällä Helsingissä on monta erilaista konserttipaikkaa, on vanha jäähalli, Hartwall Areena, Kulttuuritalo, Stoa Itäkeskuksessa, on Olympiastadion, Finnairstadion, kesäteatteripaikkoja, ravintoloita ja niiden juhlatiloja, on Oopperatalo, Aleksanterin teatteri, Kansallisteatteri, Helsingin kaupunginteatteri jne upeita kulttuuripaikkoja kaikki.

Säitä ei ulkotiloissa voi hallita, mutta tunnelman tekevät esiintyjä ja yleisö yhdessä. Nautitaan ja toivotaan, että näitä keikkoja ja konsertteja tulee jatkossakin erilaisiin tiloihin, ja että konserttien järjestäminen niin Senaatintorilla kaikille ilmaisina kuin Stadioneilla ja halleissakin maksullisina onnistuisi myös jatkossa ja että keikkaliput eivät karkaisi esim. opiskelijoiden ja tavallisten työtätekevien lompakoiden tavoittamattomiin.

Leena Guldur