Kesällä 2008 sai ensi-iltansa upea elokuva Mamma Mia. Olin itse reissussa Kaarinassa nuoremman poikani kanssa, enkä päässyt ensi-iltaan enkä ihan piankaan sitä katsomaan. Jo trailerin aiemmin nähtyäni olin tiennyt, että tämä on minun elokuvani. Ihana Meryll Streep on loistava roolissaan, energinen ja herkkä ja upean teini ja tyttömäinen samalla. Ja Upea Aikuinen Nainen! Juuri niin kuin itsekin toivoisi välillä olevansa, siis sekä hullutteleva tyttömäinen että välittävä äiti.

Mamma Mia on aivan ihana tarina ja nimenomaan elokuvan miehitys on uskomattoman onnistunut. Kun eka kertaa näin elokuvan, toki totesin ettei Pierce Brosnan niin valtavan hyvin laula. Mutta kemiat purevat henkilöiden välillä - erityisesti valtavan söpö oli Colin Harry-roolissaan. Ja ihana Sophie-roolia esittävä Amanda. Rakastuin varmaan kaikkiin roolihahmoihin ja uskomattoman hauskaa oli seurata Donna & Dynamosin esityksiä ja kaikkia kolmea aikuista naista sen "laulajina". Näin paljon saa elokuvissa hyvin harvoin nauraa, suosittelen valtavasti kaikille.

On ihanaa, kun elokuvateatterissakin voi taputtaa ja tässä elokuvassa niin todellakin tehtiin. Jo eka kerta oli upea. Menin katsomaan toisenkin kerran. Ja kolmannella kerralla menin Sing-A long-Mamma miaan eli sai laulaa kappaleita mukana kuin karaokessa. Ja Kinopalatsi lauloi ja taputti ja meillä oli upea yhteistunne ja fiilinki ja viimeisen kappaleen aikana tanssittiinkin. Näin hauskaa ei varmaan ole koskaan ollut elokuvateatterissa. Olen nähnyt leffan jo neljännenkin kerran ja odotan vain seuraavaa mahdollisuutta piipahtaa laulelemassa... "Mamma mia" - Here I go again ;-)

Leena Guldur