Kuinka ihania ovatkaan asiat, jotka saavat meidät tuntemaan hyviä ja syviä tunteita. Tuntemaan rakkauden tunteita, kaipuun tunteita, jopa itkemään liikutuksesta, tanssimaan ja tuntemaan yhteyttä toisiin, jotka jakavat saman tilanteen. Meitä oli monia viime viikolla Finnair stadionilla, jotka saimme nauttia upeasta REM:n keikasta. Suurinta osaa sateessa keikkaa katsoneista bändin ja solistin kappaleet koskettivat syvästi, ja sen huomasivat myös esiintyjät antaen kiertueensa parhaimman keikan ja soittaen puoli tuntia pidempään kuin olivat alun perin aikoneet.

Iltakahdeksalta keikka alkoi "What's the frequency Kenneth?" - kappaleella, ja bändin solisti totesi heti kohta sen jälkeen eli keikan alkuun, ettei ole kylmemmässä konserttipaikassa esiintynyt. Mutta säästä tulikin se voimia antava asia, Michael Stipe halusi antaa yleisölle entistä enemmän, koska se oli säätä uhmaten tullut bändiä ja keikkaa kuulemaan. Hän sanoikin, että haittaako teitä jos soitamme pidemmän keikan. Ilo näkyi myös esiintymisestä ja bändistä. Peter Buck soitti lavalla sukkasillaan, välttääkseen liukastumasta. Michael Stipe lauloi ja tanssi ja sopi aina välillä bändin kanssa myös harvemmin esitettävien kappaleiden soittamisesta. Ja hän tuli kahden kappaleen ajaksi ihan yleisön vierelle kätellen ja koskettaen ja seisoen niin lähellä yleisöä, kuin se turva-aidan takia yleensä oli mahdollista.

Illan konsertti kesti kaksi ja puoli tuntia bändin esittäessä upeasti toinen toistaan hienompia hittejään ja uusia kappaleitaan ja harvinaisemmin keikoilla kuultuja kappaleita, niin ainakin solistin mukaan kun hän esitteli biisejä. Odotin itse kovasti kappaletta: "Losing My Religion" koska sen sanat aina puhuttelevat, ja kukapa ei silloin tällöin olisi miettinyt uskonsa vahvuutta ja uskon menettämistä, oli sitten kyseessä parisuhdeasiat tai muut uskonasiat. Mutta se romanttisempi "The One I Love" kuultiin myös, samoin "Electrolite" ja "Imitation of life". Illan myötä kuultiin myös "The Great Beyond" ja siis ne harvinaisemmat "South Central Rain" ja "Circus Envy". Itse olin aivan otettu, kun illan lopussa REM soitti yhdessä lämmittelijäbändin kanssa, se oli mahtavaa parin kappaleen ajan. Upea keikka, hieno konsertti, kiitos REM. Vihdoin näin teidät, sillä minulla oli liput vuoden 1995 konserttiin, joka peruuntui yhden soittajan sairastumisen vuoksi. Sen vuoksi peruuntui kaksi konserttia v.1995, mutta nyt 13 vuoden odotukseni palkittiin. Hyvää kannattaa odottaa!

Voin suoraan sanoa, että olen aina ollut iloinen konsertin ja keikan jälkeen siitä, että tulin paikalle. Livemusiikki antaa uskomattoman paljon ja tämä keikka antoi tunteita erityisen paljon. Kiitos myös kaikille kanssakuuntelijoille. Tähän konserttiin tulin sekä töihin että nauttimaan keikasta, sillä työvuoroni päättyi klo 21 ja pääsin sitten yleisöksi nauttimaan keikasta. Keikan jälkeen keskustelin yhden toisen henkilön kanssa, joka oli lähettänyt liput ystävälleen. Ystävä oli laittanut tekstiviestillä lipuista kiitokset ja lisännyt: "On kylmä ja nälkä, mutta kannatti tulla!" Tämä kertoi paljon, jotkut kokemukset eivät latistu nälästä eivätkä kylmyydestä, toivottavasti eivät meidän ihmissuhteemmekaan ensimmäisistä vastoinkäymisistä. Olen itse hääjärjestelijänä aina välillä yltiöromanttinenkin, joten toivon monien pariskuntien jakavan upeita tunteita sekä tällä keikalla että tulevilla. Nauttikaa musiikista ja toisistanne. Ja jos jollakulla ei vielä sitä kumppania ole, niin koskaan ei tiedä missä häneen voi törmätä ;-)

......

Hienoa on myös se, että meillä täällä Helsingissä on monta erilaista konserttipaikkaa, on vanha jäähalli, Hartwall Areena, Kulttuuritalo, Stoa Itäkeskuksessa, on Olympiastadion, Finnairstadion, kesäteatteripaikkoja, ravintoloita ja niiden juhlatiloja, on Oopperatalo, Aleksanterin teatteri, Kansallisteatteri, Helsingin kaupunginteatteri jne upeita kulttuuripaikkoja kaikki.

Säitä ei ulkotiloissa voi hallita, mutta tunnelman tekevät esiintyjä ja yleisö yhdessä. Nautitaan ja toivotaan, että näitä keikkoja ja konsertteja tulee jatkossakin erilaisiin tiloihin, ja että konserttien järjestäminen niin Senaatintorilla kaikille ilmaisina kuin Stadioneilla ja halleissakin maksullisina onnistuisi myös jatkossa ja että keikkaliput eivät karkaisi esim. opiskelijoiden ja tavallisten työtätekevien lompakoiden tavoittamattomiin.

Leena Guldur